Uutisia Vartiotorniseurasta ja Jehovan todistajista
Johanneksen pojan henkilökohtaiset blogisivut
Takaisin johanneksenpoika.fi etusivulle * Uutissivuille * Uutisarkistoon


Jehovan todistajat, uutisia


 







Kuvat: JP
    



Uskonnollisten yhteisöjen hengellinen väkivalta rikoslain 21 luvun 5 §:n kontekstissa
30.06.2025 Johanneksen poika


 


Lapin yliopistossa on julkaistu kesäkuussa 2025 Pro gradu -tutkielma, joka liittyy Jehovan todistajien karttamiskäytäntöön. Gradun voi lukea kokonaan Lapin yliopiston sivuilta.

Tiivistelmä:

Tämän oikeusdogmaattisen tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka kansallinen rikoslainsäädäntö soveltuu hengellisen väkivallan tapauksiin ja mitä haasteita asiaan liittyy. Hengellinen väkivalta on monitahoinen ilmiö, jolla on usein sekä uskonnollinen että yhteisöllinen ulottuvuus, ja jota voi ilmetä erityisesti suljetuissa  uskonyhteisöissä. Tarkastelussa on erityisesti pahoinpitelysäännös ja sen soveltaminen henkisen väkivallan tilanteisiin, joissa väkivallan muoto on yhteisöllinen, eikä sisällä ruumiillista väkivaltaa, vaan tapahtuu terveyttä vahingoittamalla.

Tutkielma on rajattu koskemaan Jehovan todistajien uskonnollisen yhdyskunnan käyttämää karttamiskäytäntöä, joka on määritelty hengelliseksi väkivallaksi. Karttaminen on yhdyskunnan sääntöihin pohjautuva toimintamalli, jossa yhteisöstä erotettu tai siitä eronnut henkilö suljetaan kokonaisvaltaisesti yhteisön ulkopuolelle, eikä kukaan yhteisön jäsen saa olla tekemisissä hänen kanssaan. Karttaminen voi aiheuttaa merkittäviä psyykkisiä haittoja ja mielenterveyden häiriöitä.

Pahoinpitelysäännös kattaa myös henkisen väkivallan, jossa ruumiillista väkivaltaa käyttämättä aiheutetaan toiselle seuraus, kuten terveyden vahingoittuminen. Tutkielmassa tarkastellaan karttamiskäytäntöä henkisen pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttymisen näkökulmasta. Erityistä huomiota kiinnitetään rikosoikeuden yleisiin oppeihin, kuten laillisuusperiaatteeseen, tahallisuuteen, syy-yhteyteen ja rikosvastuun kohdentamiseen tilanteissa, joissa toiminta kumpuaa yhteisön
rakenteista eikä yksittäisestä tekijästä.

Aineistona käytetään voimassa olevaa rikoslainsäädäntöä, sen esitöitä, kotimaista sekä ulkomaista oikeuskäytäntöä, oikeuskirjallisuutta sekä hengellistä väkivaltaa koskevia tutkimuksia ja artikkeleita. Aineistoon kuuluu myös Jehovan todistajien omaa kirjallisuutta, joilla on merkitystä karttamiskäytännön olennaisen ymmärtämisen kannalta.

Johtopäätöksenä todetaan, että pahoinpitelysäännöksen soveltaminen karttamiseen on lähtökohtaisesti epätarkoituksenmukaista. Karttamisen yhteisöllinen ulottuvuus, tekojen ja tekijöiden hajanaisuus, tahallisuuden vaatimukset ja syy-yhteyden osoittamisen vaikeudet muodostavat merkittäviä esteitä rikosvastuun toteutumiselle ja haastavat yksilölähtöisen rikoslain rajoja. Tunnusmerkistön täyttyminen voi kuitenkin olla mahdollista hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa osallistujapiiri on selkeästi rajattavissa ja samalla muut rikosvastuun edellytykset täyttyvät.


 
Lainsäädännön ongelmallisuus:

Gradun tekijä Veronika Rinne toteaa, että Jehovan todistajien karttamissäännöstö on Suomen lainsäädännön kannalta ongelmallinen. Hän kirjoittaa gradunsa sivulla 72 näin:

"Nykyinen oikeustila hengelliseen väkivaltaan puuttumisesta on liian epäselvä ja aiheuttaa huomattavia hankaluuksia rikosvastuun toteutumisen kannalta. Jos hengelliseen väkivaltaan halutaan puuttua, se vaatii muutoksia lainsäädäntötasolla. Yhteiskunnallisesti voidaan pitää merkittävänä ongelmana sitä, ettei monikaan hengelliseksi väkivallaksi miellettävä teko täytä rikoksen tunnusmerkistöä ja samalla sen kriminalisoiminen aiheuttaisi lisää ongelmia."
 


Muutamia lainauksia gradusta:

Hengellistä väkivaltaa voi esiintyä kaikenlaisissa uskonnollisissa ryhmittymissä, mutta tietyt piirteet tekevät yhteisöstä alttiimman hengellisen väkivallan esiintymiselle. Näitä ovat autoritaarisuus, eksklusiivinen yhteisöllisyys ja kuriyhteisöllisyys. Tällaiset yhteisöt omaavat hierarkkisen johtorakenteen, jossa yhteisön johdossa olevat tahot käyttävät valtaa keskitetysti niin, ettei tavallisilla rivijäsenillä ole todellista mahdollisuutta kyseenalaistaa päätöksiä, antaa kritiikkiä tai todellisuudessa vaikuttaa yhteisön sääntöihin. Yhteisössä vallitsee yksi ja ainoa oikea totuus, jonka kyseenalaistaminen ei ole sallittua ja voi johtaa seuraamuksiin yhteisön sisällä. Maailma yhteisön ulkopuolella nähdään uhkana ja vastakkainasettelulla lisätään yhteenkuuluvuutta ja yhteisön jäsenten sitoutuneisuutta. Uskollisuus omaa yhteisöä kohtaan asetetaan kaiken muun, kuten koulutuksen, työn tai perhesuhteiden, edelle. Kuriyhteisöllisessä yhteisössä jäsenten toimintaa määrittävät ankarat säännöt, joiden noudattamista valvotaan. Jäseniä voidaan kontrolloida pelolla ja häpeällä ja sääntöjen noudattamista tehostetaan rangaistuksilla. (sivut 12 ja 13)

* * *

Yhteisön sääntöjä noudattavat lähtökohtaisesti kaikki yhteisön jäsenet ja sen vuoksi hengellinen väkivalta voi olla sisäänrakennettu osaksi yhteisön toimintaa, ikään kuin normaali tapa toimia yhteisössä. (sivu 13)

* * *

Karttamiskäytäntöä ja sen vaikutuksia yksilöihin ja yhteiskuntaan on tuotu esiin erilaisissa selvityksissä ja tutkimuksissa. Niiden mukaan karttamisen aiheuttamat psykologiset ja henkiset vaikutukset voivat olla vakavia ja yksilöitä syvästi vahingoittavia. Karttamisen kohteeksi joutuva menettää usein kaikki merkittävät sosiaaliset suhteensa ja aiemman elinympäristön kokonaisuudessaan. Karttamisen vaikutukset korostuvatkin erityisesti niissä tapauksissa, joissa yksilö on elänyt koko elämänsä yhteisön sisällä ja menettää eroamisen myötä koko sosiaalisen verkostonsa. Tällainen sosiaalinen ja kokonaisvaltainen eristäminen voi aiheuttaa syvää hylätyksi tulemisen kokemusta, arvottomuuden tunteita, masennusta, ahdistusta ja pahimmillaan itsetuhoisia ajatuksia. (sivu 25)

* * *

Tutkielman kannalta keskeisin kysymys on, kuinka hengellinen väkivalta ja karttamiskäytäntö asettuu Suomen rikoslainsäädännön kontekstiin. Tämän tutkielman tutkimuskysymyksenä on se, voiko Jehovan todistajien karttamiskäytäntö täyttää rikoslain 21 luvun 5 §:ssä säädetyn pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Kuten edellä tuotiin ilmi, pahoinpitelystä voidaan tuomita henkilö, joka ilman fyysistä väkivaltaa vahingoittaa toisen terveyttä. Tämä tarkoittaa, että henkinen väkivalta voi täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön silloin, kun siitä on aiheutunut tunnusmerkistön mukainen seuraus, eli terveyden vahingoittuminen. (sivu 54)

* * *

Kuten edellä tutkielmassa on esitetty, karttaminen voi aiheuttaa kartetulle merkittävää henkistä kärsimystä sekä vakavia ja pitkäaikaisia psykologisia haittoja. Kartettu voi kokea syvää hylätyksi tulemista ja arvottomuutta, joiden seurauksena voi olla ahdistusta, masennusta, itsetuhoisuutta tai muita mielenterveyden häiriöitä. Ruohon teoksessa karttamisen kohteeksi joutuneet kuvasivat valtavaa surua, ahdistusta ja epätoivoa, jonka seurauksena kolmannes oli harkinnut itsemurhaa. Williamsin mukaan sosiaalinen poissulkeminen uhkaa ihmisen keskeisiä psykologisia perustarpeita ja voi aiheuttaa samanlaista kipua kuin fyysinen väkivalta. Uskontojen uhrien tuki ry:n selvityksen mukaan karttaminen on hengellistä väkivaltaa ja aiheuttaa kartetuille vakavia haittoja. (sivu 58)

* * *

Jos karttamisen voidaan katsoa asiantuntijalausuntojen perusteella aiheuttaneen kartetulle vakavaa psyykkistä haittaa tai mielenterveyden häiriön, voitaisiin ainakin teoriassa katsoa, että karttaminen on aiheuttanut kartetun terveyden vahingoittumisen. Terveyden vahingoittumisen toteennäyttäminen vaikeutuu kuitenkin huomattavasti silloin, jos kartetulla on ollut todettuja mielenterveyden häiriöitä jo ennen karttamista. Tällöin voi olla vaikeaa tehdä rajanvetoa siitä, mitkä oireista ovat karttamisen aiheuttamia ja mitkä puolestaan muiden tekijöiden seurausta. (sivu 59)

* * *

Yhteenvetona voidaan sanoa, että erilaisia syy-yhteyden teorioita hyödyntämällä on mahdollista osoittaa, että karttamisella on merkitystä karttamisen kohteelle aiheutuneeseen psyykkiseen tilaan. Täysin eri asia on kuitenkin se, mikä painoarvo tälle voidaan rikosoikeudellisesti antaa. Ydinongelma pysyy siten edelleen samana: karttamisen yhteisöllinen, pitkäkestoinen ja hajautunut tekotapa vaikeuttaa myös syy-yhteyden osoittamista ja lopputuloksena on se, että karttamisteoista on vaikeaa löytää rikosoikeudellisesti riittävän vahvaa syy-yhteyttä aiheutettuun seuraukseen. (sivu 66)

* * *

Jehovan todistajien karttamiskäytäntö voi aiheuttaa vakavaa psyykkistä kärsimystä, kuten masennusta, ahdistusta ja itsetuhoisuutta. Yhteisön voimakas kontrolli, karttamisen ehdottomuus ja jäsenten vahva sosiaalinen sidoksisuus yhteisöön tekevät karttamisesta ilmiön, jonka yhteydessä on perusteltua pohtia, missä määrin tällaista toimintaa tulisi voida säännellä rikosoikeudellisesti. Nykyinen oikeustila hengelliseen väkivaltaan puuttumisesta on liian epäselvä ja aiheuttaa huomattavia hankaluuksia rikosvastuun toteutumisen kannalta. Jos hengelliseen väkivaltaan halutaan puuttua, se vaatii muutoksia lainsäädäntötasolla. Yhteiskunnallisesti voidaan pitää merkittävänä ongelmana sitä, ettei monikaan hengelliseksi väkivallaksi miellettävä teko täytä rikoksen tunnusmerkistöä ja samalla sen kriminalisoiminen aiheuttaisi lisää ongelmia. (sivu 72)

* * *

Oikeudellinen järjestelmä ei kuitenkaan voi jäädä keinottomaksi silloin, kun yksilön perusoikeudet vaarantuvat yhteisön sisäisten käytäntöjen varjolla. Vaikka uskonnonvapaus on tärkeä ja suojeltava oikeus, sen varjolla ei voi oikeuttaa uskonnollisen yhteisön menettelyjä, jotka aiheuttavat vakavaa henkistä kärsimystä yhteisön jäsenille. Nykyinen rikosoikeudellinen sääntely ei tarjoa selkeitä keinoja hengelliseen väkivaltaan puuttumiseen. Rikosvastuun toteutuminen karttamisen kaltaisissa yhteisöllisissä tilanteissa on epäselvää, ja oikeudellinen arviointi törmää useisiin ongelmiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että karttaminen olisi ilmiönä juridisesti merkityksetön. Tutkielman johtopäätökset kuvastavat ennemminkin sitä, että rikoslain tekorikosoikeudellinen ja yksilölähtöinen luonne muodostaa merkittäviä rajoituksia hengellisen väkivallan tunnistamisessa. Eivätkä nämä ongelmat ole poistettavissa yksinomaan lainopillisia tulkintalinjoja muuttamalla, sillä kysymys on hengellisen väkivallan yleisestä taipumattomuudesta rikoslain rakenteisiin. (sivu 73)

   


Takaisin uutissivujen alkuun
Takaisin etusivulle

 



Kotisivuohjelma: KompoZer  *  Kuvankäsittely: GIMP  *  Äänenkäsittely: Audacity