|
||||||||||
Seminaari 07.02.2020 Linkit
![]() Pia Puolakka ![]() Joni Valkila ![]() Aini Linjakumpu ![]() Elina Pekkarinen Kuvat: Jari-Pekka Peltoniemi |
Jäähyväiset hengelliselle väkivallalle Seminaarin järjestäjät: Uskontojen uhrien tuki UUT ry ja Lapin yliopisto Eurooppasali, Helsinki 07.02.2020 Tällä sivustolla esitellään seminaaripuheita ja keskusteluja. Tekstit on litteroitu seminaarissa pidetyistä puheista. Seminaarin ohjelma: Pia Puolakka, puheenjohtaja, Uskontojen uhrien tuki UUT ry: Seminaarin avaus, lue esityksen teksti täältä.
Joni Valkila, VTT, toiminnanjohtaja, Uskontojen uhrien tuki UUT ry: Hengellinen väkivalta, lue esityksen teksti täältä. Aini Linjakumpu, tutkija, Lapin yliopisto: Väkivalta uskonnollisissa liikkeissä: väkivallan ehkäisyn ja ratkaisun mahdollisuuksia, lue esityksen teksti täältä. Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu: Uskonto ja lapsenoikeudet, lue esityksen teksti täältä. Paneelikeskustelu: Miten yhteiskunta ja uskonyhteisöt voivat ehkäistä hengellistä väkivaltaa? Keskustelijoina uskonyhteisöjen edustajia, viranomaisia ja tutkijoita, lue keskustelun teksti täältä. Yleisökeskustelu, lue keskustelun teksti täältä. Yhteenvetoa seminaarista ja seminaarin päätös, Pia Puolakka, puheenjohtaja, Uskontojen uhrien tuki UUT ry, lue esityksen teksti täältä. Taustaa: Uskonnot
ja uskonnolliset ryhmät tuovat jäsenilleen paljon myönteisiä asioita.
Ne luovat hengellisen sisällön lisäksi muun muassa yhteisöllisyyttä,
sosiaalista turvallisuutta ja identiteetin tukea. Uskonnolliset ryhmät
erilaisine toimintatapoineen voivat kuitenkin synnyttää myös kielteisiä
asioita, jopa väkivaltaa.
Tämä uskonnollisten ryhmien sisäinen väkivalta on tunnettu ja tunnustettu ilmiö. Siitä on ilmestynyt lukuisa määrä tutkimuksia, raportteja ja kuvauksia niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Tiedetään varsin hyvin, mistä hengellisessä väkivallassa on kysymys; mikä sen aiheuttaa ja millaisia seurauksia sillä on. Väkivalta voi olla luonteeltaan fyysistä tai henkistä; se voi laajeta koskettamaan muitakin kuin väkivallan suoria kohteita ja se voi olla luonteeltaan ylisukupolvista. Vaikka ilmiö on tiedostettu, siihen ei ole juuri puututtu, eikä sen suhteen ole juuri kehitetty toimintatapoja, ratkaisumalleja tai sanktioinnin muotoja. Tarve väkivallan ratkaisuille on ilmeinen: väkivalta voi olla seurauksiltaan hyvin vakavaa niin väkivallan varsinaisille kohteille kuten myös heidän läheisilleen. Myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta on tarpeellista löytää ratkaisuja väkivallan olemassaoloon; on kestämätöntä, jos yhteiskunnassa harjoitetaan sanktioimatonta väkivaltaa. Uskonnollisten liikkeiden kannalta on kyse arkaluonteisesta ja monitulkintaisesta asiasta, joka haastaa liikkeiden itseymmärrystä omasta roolistaan hengellisen sanoman välittäjinä ja tulkitsijoina. Väkivallan olemassaolo näyttäytyykin hyvin eri tavalla liikkeiden kannalta kuin väkivallan kohteiden tai yhteiskunnan näkökulmasta. Myös uskonnollisten liikkeiden sisällä on halua kohdata väkivallan tematiikka. Seminaarissa pyritään pohtimaan väkivallan ratkaisun problematiikkaa. Seminaarissa käsitellään ratkaisuprosessien tavoitteita, ratkaisuun liittyviä ongelmia ja ratkaisun lähtökohtia. Kyse ei ole niinkään valmiiden ratkaisumallien esittelystä tai etsimisestä, vaan pikemminkin ratkaisun reunaehtojen ja tavoitteiden hahmottelusta. Lähde: UUT ![]() Paneeliin osallistuivat:
![]() Takaisin seminaarisivujen alkuun tästä. Johanneksen pojan sivujen alkuun tästä. ![]() |
|||||||||
Kotisivuohjelma: KompoZer / Linux
Ubuntu * Kuvankäsittely: GIMP / Linux Ubuntu * Äänenkäsittely:
Audacity / Linux Ubuntu |